 |
Minun sosialidemokratiani
Se alkaa jo ensimmäisestä itkusta, jos kukaan ei auta. Vastasyntynyt ei pärjää hetkeäkään yksin. Päiväkodeissa ja kouluissa opetamme, ettei ketään saa kiusata, eikä jättää yksin. Silti kokonaiset perheetkin on jätetty oman onnensa nojaan, yksin ongelmiensa kanssa.
Nuoret syrjäytyvät. Heitäkään ei saa jättää yksin. Massairtisanomiset kohdistuvat yksittäisiin ihmisiin, jotka eivät välttämättä saa tukea ja turtuvat neljän seinän sisälle. Taloudelliset vaikeudet, sairaus tai byrokratia voivat olla jollekin ylivoimainen taakka kantaa – yksin.
Ikäihmisemme pelkäävät jäävänsä yksin, heitteille, omiin koteihinsa unohdettuina. Moni eläkeläinen kamppailee päivän askareidensa kanssa itsekseen teknistyvä ja muuttuva maailma ympärillään.
Miksi me unohdamme kaikkein läheisemme?
Ukrainaa ei jätetty yksin, ilman tukea, kamppailemaan suurempaa vastaan. Emmekä missään tapauksessa halua myöskään kehitysmaiden lapsia unohtaa.
Jokainen meistä on joskus kokenut olevansa täysin yksin, jonkun asian, tai ongelman kanssa.
Yksinäisyys on ihmisen pahin pelko ja vihollinen.
Yksinäisyydellä on kaikkein kallein hinta.
Suurin murhe ihmisellä on, ettei kukaan tue sinua. Yhdessä voimme huolehtia toisistamme, lapsista vanhuksiin.
Siitä on minun sosialidemokratiassani kyse.
Emmi Mäkinen – Moderni työläisäiti
Katso Emmin pidempi vaalivideo Youtubesta tästä klikkaamalla.
