Olen ratkaisuni tehnyt – tavoittelen ehdokkuutta vuoden 2019 eduskuntavaaleissa!
24.1.2018
|
Kulunut vuosi on ollut kovin mielenkiintoinen. Ei vähiten siksi, että aloitin luottamustehtävässä kaupunginvaltuutettuna sekä jäsenenä lasten- ja nuortenlautakunnassa. Samaan aikaan olen myös työpaikkani puolesta saanut olla mukana perustamassa kaikkien aikojen suurimman teollisuuden ammattiliiton eli Teollisuusliiton syntymistä. Hienointa tällä saralla on ehdottomasti ollut se, että elämääni on astunut iso liuta uusia tuttavuuksia ja koko matkan olen saanut myös oppia ja kokea uutta. Matkaan on mahtunut myös havahtumisia siitä, kuinka nopeasti aika kuluukaan. ---- Nuorin lapsistani käy jo esikoulua ja vasta viime viikolla posti kantoi kotiin ohjeet koulupaikan hakemisesta. Edessä on iso muutos perheellemme ja ennen kaikkea tuolle pienelle pojalle, joka astuu seuraavaan vaiheeseen elämässään. Siirrymme samalla perheenä pois päivähoitojärjestelmästä ja rutiinimme asettuvat koulumaailman pyörteisiin. Tämä varmasti helpottaa arjen sujumista, mutta samalla ajatus tuntuu haikealta. Mennyt vuosi on joinain hetkinä herättänyt riittämättömyyden tunteen. Tätä tunnetta potee varmasti lähes jokainen äiti joskus. Kuitenkaan ei ole kulunut päivääkään, jolloin en olisi miettinyt tämän hetken lisäksi myös lasteni tulevaisuutta. Olen ollut onnekas saadessani tehdä tätä kaikkea, mitä nyt teen. En kuitenkaan pystyisi tähän ilman aviomieheni täyttä tukea. Kiitos siitä sinulle, Axel! ---- Sipilän hallitus on näyttänyt meille suomalaisille sen, kuinka kovaa politiikka voi olla, jos valtakirja sen toteuttamiseen annetaan porvareille. Tiedämme muun muassa ikäihmisten kohtalon. Moni vanhuksista joutuu päivittäin pohtimaan, mistä löytää rahat ruokaan tai lääkkeisiin. Olemme saaneet huomata myös sen, miten eriarvoistavia ja kohtuuttomia hallituksen toimet työttömiä kohtaan ovat. Lapsiperheet puolestaan kamppailevat arjen ja työelämän yhteensovittamisen kanssa. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaus ei ainakaan pätkä- ja vuorotyöläisen arkea tässä kamppailussa helpota. Samaan aikaan, kun tavoitteena on työttömyysasteen lasku, leikataan koulutuksesta, mikä vaikeuttaa taas nuortemme ja työttömiemme työllistymismahdollisuuksia. Maakuntahallinto, sote ja vaikkapa perhevapaauudistus sisältävät suuria muutoksia. Nämä uudistukset ovat kaikki toteutettavissa myös inhimillisin ja kansalaiset yhdenvertaisempana pitävin keinoin. Kyse on vain arvoista. Nyt valta maassamme on päättäjillä, joiden arvomaailma on kovin erilainen kanssani, se on kylmempi ja kovempi kuin minun. ----- Olin ehdolla kansanedustajaksi edellisissä eduskuntavaaleissa vuonna 2015, enkä silloinkaan tehnyt päätöstä ehdolle asettumisestani kovin heppoisin perustein. Kovaa pohdintaa olen asian tiimoilta tehnyt tälläkin kertaa. Kun lukuisat ihmiset ovat tässä matkan varrella asiaa minulta kysyneet, olen kertonut tosissani harkitsevani uudelleen ehdokkaaksi asettumista. Noin kaksi viikkoa sitten tein lopullisen päätökseni ja vastasin pyyntöihin myöntävästi. Tulen tavoittelemaan ehdokkuutta, kun tulevista vuoden 2019 kansanedustajaehdokkaista Uudenmaan sosialidemokraattisessa piirissä päätetään. Oma elämäntieni ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista ja olen joutunut näkemään myös elämän varjopuolen. Nämä joskus raskaatkin kokemukset koen kuitenkin tällä hetkellä vahvuuksikseni. Kun on joutunut itse maailman tuulien kuljettamaksi, tietää, miten vaikea on saada kiinni jostain, jolla repiä itsensä taas turvaan. Nämä kokemukset ovat myös niitä asioita, joita ehdokkuuttani koskevissa pyynnöissä on otettu esille. Moni pitää tärkeänä sitä, että eduskunta on kansa pienoiskoossa. Näinhän sen pitäisikin olla. Haluan olla puolustamassa niitä ihmisiä, jotka nyt ovat vuorostaan ongelmissa. Haluan olla vaikuttamassa siihen, mitä heidän puolestaan päätetään. Haluan estää mahdollisimman monen vaipumisen epätoivoon. Haluan ennen kaikkea olla kertomassa, että nykyiselle politiikan suunnalle on myös vaihtoehto. Sosialidemokraattinen vaihtoehto. ----- Niinä iltoina, kun pitkän kokouksen jälkeen väsyneenä saavun hiljaiseen kotiin, saatan pysähtyä miettimään tuota hetkellistä riittämättömyyden tunnettani. Mutta samalla kun käyn suutelemassa jo nukkuvia lapsiani ja korjaan peitot kunnolla heidän päälleen, monesti istun hetken niiden tuhisevien ja turvassa olevien lasteni sängyn reunalla ja lupaan hiljaa kuiskaten: ”Teen kaikkeni, jotta maailma on myös teitä varten”. Mitä enemmän meidän tavallisten, jokapäiväisen arjen kanssa kamppailevien tulevaisuudesta leikataan, sitä huonommin minä pystyisin katsomaan itseäni peilistä, jollen olisi edes yrittänyt olla osana mukana muuttamassa ja vaikuttamassa meidän kaikkien tulevaisuuteen.
Emmi Mäkinen, 4 lapsen Moderni työläisäiti Järvenpään kaupunginvaltuuston jäsen Järvenpään lasten- ja nuortenlautakunnan jäsen |