Elämänmakuista vuotta

Hieman suolaista ja sopivasti makeaa. Tuli mukavasti onnistumisia, mutta paljon myös epäonnistumisia. Tuli loputtomasti yllätyksiä. Tuli korona.

Niistä oli päättäjän vuosi 2020 tehty.

Läpi viikkojen ja lopulta läpi kuukausien. Kevään kaaoksesta syksyn suuriin päätöksiin. Moni asia oli pöydällä vain koronan takia, ja toisaalta moni asia ohitti päättäjät koronan takia. Oli vuosi, jolloin piti aikaisempaan tapaan uskaltaa päättää eikä vain hyväksyä!

Koen, että on jatkuvasti oltava tarkempana kuin koskaan aikaisemmin. Joskus arki on oman työn, vapaan ja luottamushenkilötehtävien yhdistelmässä tasapainoilua päivästä ja viikosta toiseen.

Monelle se on tasapainoilua perheen ja harrastusten parissa sekä kodin ja työn välillä. Toisinaan se on tasapainoilua toimeentulon ja pärjäämisen kanssa. Liian monelle se on sitä joka päivä.

Vuosi 2020 oli sitä vahvasti. Vuosi 2021 ponnistaa alkuun samalla linjalla.

Näin ei tarvitsisi olla. Näin ei mielestäni saisi olla.

Jokainen ihminen tarvitsee kantavaa maata jalkojensa alle, turvatun tämän päivän sekä ennakoitavuutta huomiseen. Jokainen ihminen ansaitsee tasapainoisen ja mahdollisimman tasavertaisen elämän. Jokainen ihminen ansaitsee ihmisarvon. Tämä tulee kaikkien muistaa, olkoon kunnan taloudellinen tilanne tai poliittinen kotisi mikä tahansa.

Näistä meidän päättäjien on myös määrä pitää kiinni. Meidän on määrä turvata arki ja mahdollistaa huominen. Ja meidän on luotava oikeutus päätöksillemme. Päätöksemme koskevat meidän kaikkien arkea ja vaikuttavat meihin kaikkiin. Se oikeutus ei voi perustua vain talouden tunnuslukuihin.

Toistan aiemminkin kirjoittamani: ”Sotimisen sijaan hyvän yhteiskunnan menestys piilee sen taidoissa ja tahdossa sopia. Varsinkin tahdossa. On muistettava, että viisaus ja valta siirtyy aina hänelle, joka ensimmäisenä näkee marionetin langan katkenneen.”

On muistettava uskaltaa myös epäonnistua. On muistettava sallia se epäonnistuminen, ja on hyväksyttävä oikeus omaan mielipiteeseen. On muistettava, ettei sen mielipideoikeuden hyväksyminen kuitenkaan tarkoita mielipiteen sisällön hyväksymistä, on vain hyväksyttävä se oikeus. Edelleen on uskallettava päättää eikä vain hyväksyä.

Olisi hyväksyttävä myös horjuminen. Ja muistettava kuunteleminen. Olisi asetuttava toisen asemaan ja yritettävä ymmärtää.

Siinä sitä on jo muistettavaa ja ohjetta itselleni päättäjänä.

Tahtoisin meidän jokaisen, rooliin katsomatta, suhtautuvan itseemme ja toiseen kuin mestariteokseen, jonka särkymistä olisi jatkossakin varjeltava. Näin saavuttaisimme sopimisen, sotimisen sijaan.

Meidän jokaisen olisi muistettava, ettei ole asema tai arvo osoitus arvostuksesta.

Blogi on julkaistu 14.1.2021. myös Järvenpään sivuilla osiossa "Järvenpäättäjät"