Vääriä arvoja, oikeita asioita?

Me päättäjät joudumme monesti valitsemaan vain kahden huonon vaihtoehdon väliltä mutta nekin juontavat juurensa jostain. Moni esitys siis pohjaa aikaisempiin päätöksiin tai linjauksiin, vaikkei niitä suoraan valmistelussa aina olekaan näkyvissä. Suurempiin tai pienempiin linjauksiin. Strategiaan tai ennusteisiin. Mutta monesti myös oman peilikuvan heijastuksiin. Päättäjät tarkastelevat valintoja aina myös oman arvopohjansa kautta. Toisinaan se johtaa tilanteeseen, jossa mielipiteet ja tahdot taistelevat. Tätä kutsutaan politiikaksi, eli vaikuttamiseksi ja valintojen tekemiseksi. Suuria linjoja ja -päätöksiä silmällä pitäen, tulisi päättäjillä ja virkamiehillä mielestäni olla yhteinen arvopohjainen tahtotila, suunta johon pyrimme kaupungin yhteisten arvojen kautta.

Todettakoon se heti tähän alkuun, Järvenpään kaupungin talous on surkeassa jamassa – eikä se johdu koronasta.

Neljä vuotta sitten, valtuustokauden alussa saimme eteemme edelliseltä kaudelta periytyneen palveluverkkosuunnitelman. Tämä väestöennusteeseen sekä kaupungin kasvusuuntiin perustuva selvitys määrittää osaltaan esimerkiksi sen, mille alueille millaisiakunnallisia palveluja tuotetaan ja millaisiin panostetaan. Lisäksi tähän vaikuttaa kaupungin strategia. Strategiaa pääsemmekin pohtimaan noin vuosi edellä mainitunjälkeen. 

Kaupungin kasvusuunnaksi Valtuustossa valikoitui keskustan kehittäminen. 

Koska päätöksenteon ja suunnitelmien toteutumisen aikaikkuna on pitkä, ovat ennusteetkin lähinnä valistuneita arvauksia. Strategialla taas päätetään, miten lukuja luetaan tai mitä päätöksenteossapainotetaan. Virkamiehet valmistelevat ja poliitikot päättävät. Näihän se menee. 

Mutta pitäisikö päätöksenteossa olla mukana vielä yksi, päätöksentekoelimien yhdessä sopima ulottuvuus? Yhteiset arvot.

Yrityksen toiminnan tulee pohjautua arvoihin. Jos painotetaan turvallisuutta, ei tehdä päätöksiä jotka vaarantavat asiakkaiden tai työntekijöiden turvallisuuden. Jos kaupunki toimisi samoin, ja arvoissa painotettaisiinesim. lähellä olevia kouluja lähikoulujen sijaan, voisi virkamiesvalmistelu ja budjetin painotukset olla hyvin erilaisia kuin tällä hetkellä. Vain yhden esimerkin mainitaksemme. 

Päätöksentekijän paikka ei ole koskaan helppo. Ensimmäisenä vaikeissa päätöksissä huomaa olevansa sen äärellä, mitä haluaisi edustaa ja edistää, versus sen, mihin luvut osoittavat tai aiemmat päätökset vaikuttavat. 

Edelliseltä kaupunginjohtajalta kysyttiin yhdessä valtuustoseminaarissa kalliisiin rakennuspäätöksiin liityen ”Mitä jos jätämme nämä toteuttamatta tai tekisimme huomattavasti edullisemmin?” (… ja panostamme ennemmin leikkausvaarassa olleisiin ikääntyneiden ja lapsiperheiden palveluihin). Asioita ei voida kenties suoraan rinnastaa, mutta vastaus kertoi paljon ”Kaupunki  menettää maineensa”. ”Kenen suuntaan?” ”Yhteistyökumppaneiden”.

Mitä tapahtuu, jos kaupunki menettää maineensa asukkaiden tai tulevien asukkaiden silmissä? Millaiseen kaupunkiin asukkaat ovat asettuneet, millaiseen he ovat muuttaneet? Entä yritykset tai yhteisöt? 

Kaupungilla on hieno uusi strategia ja brändi-ilme. Palveluverkon osalta joudutaan jatkuvasti tekemään päätöksiä, joiden taustalle kaivattaisiin vahvaa arvokeskustelua. Kaikkien päätöksentekijöiden yhteistä. Ei keskustelua siitä, kenen asia on oikeutetuin tai kuka on kenenkin puolella tai oletetusti jotakuta vastaan. Vaan arvopohjaa, joka vaikuttaa päätösten valmisteluun ja -tekoon, oli puoluekanta mikä tahansa. 

Tätä olemme toivoneet jo kuluvalle kaudelle. Toivotaan, että seuraavan valtuustokauden alun tärkeimpiä asioita olisi yhteisestä kaupungin päätöksentekoon liittyvästä arvopohjasta päättäminen. Kaikki osallistaen. Näin sydämen asiatkin olisivat lähempänä päätöksiä. 

Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 16.3. nimimerkeillä:

Sydän paikallaan, siinä vähän vasemmalla.

Emmi Mäkinen, Valtuutettu, Kaupunginhallituksen varajäsen, SDP 

Satu Tuominen, Valtuutettu, Opetus- ja kasvatuslautakunnan puheenjohtaja SDP