Nuorten mielenterveys

Ei riitä, että tunnistamme yhteiskuntana, nuorten lisääntyvän mielenterveysongelman ja nuortemme haasteet arjessa. Se on vasta välttämätön alku!

Meidän on ryhdyttävä vaikuttaviin toimiin, että jo sairastuneita autetaan selviämään arjessaan ja heille luodaan ja mahdollistetaan aitoja keinoja tervehtymiselle. Uusia sairastumisia tulee samalla ehkäistä kaikilla käytössämme olevilla keinoilla.

Kun nuori sairastuu mieleltään ja kokee masennusta, ahdistusta tai itsetuhoisuutta, sen vaikutukset eivät rajaudu nuoreen itseensä vaan pahimmillaan samalla sairastuu koko perhe. Me emme saa jättää heitä yksi ja byrokratian tai vain teoriassa toimivien sääntöjen uhriksi.

Näen asian tiimoilta paljon puhetta mutta aivan liian vähän tekoja! 

Koulut ovat avainasemassa, kun yksilöllisiä ratkaisuja luodaan. Siksi koulujen resurssit on mielestäni määriteltävä niin, että myös mieleltään sairastuneiden tilanteet ja tarpeet voidaan tai osataan huomioida.

Kun nuori saa kipsin jalkaansa loukkaantuessaan tai oksentelee vatsataudin kourissa, tunnistamme helposti hänen tervehtymisensä edellytyksen asettamat rajat hänen toiminnalleen. Tiedämme näissä tapauksissa keinot, joilla helpottaa heidän parantumistaan. Annamme sairaalle rauhan ja oikeuden sairastaa.

Kun nuori sairastuu mieleltään, on tilanne aivan toinen.
Moni sairastunut joutuu toistuvasti todistelemaan sairauttaan tai sen mukanaan tuomia arjen rajoitteita. Sen sijaan, että tällöinkin antaisimme heille heidän tarvitsemansa avun parantumiseen, he tulevat monesti jopa rangaistuksi pelkän ymmärtämättömyyden tai resurssipulan takia.  

On myös tärkeää, että koulun ja nuorta hoitavan tahon välinen dialogi saadaan sille tasolle, ettei kummankaan toiminnasta aiheudu haittaa, esteitä tai rajoitteita toistensa tavoitteille tai nuoren terveydelle ja sen edellyttämille toimenpiteille!