Koulujen alkuun mietittävää

Lapsen saappaissa

On äärimmäisen ajankohtaista keskustella pienten kouluun lähtijöiden matkan turvallisuuden kodin ja koulun välillä.

Asiaan onkin kiinnitetty kiitettävästi huomiota mm. Suojatiepäivystyksen osalta.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa ettei kaikki vaaranpaikat ole siellä liikenteen luona vaan matkaan mahtuu paljon muutakin.
Järvenpään Nummenkylässä on muutama kohta jotka ovat kiinnittäneet huomioni toistamiseen.

Todellisia vaaranpaikkoja joita ei ole huomioitu mielestäni riittävästi.
Nummenkylän päiväkodin vieressä on lampi,joka ikäänkuin kutsuu lapsia luokseen, heittelemään kiviä, uittamaan kaarnalaivoja, nyt pienten koululaisten matkanvarrella.

Onko lampi luonnon varainen vai kenties joskus aikoinaan ihmisen toimesta rakennettu, se ja sama mutta äärimmäisen vaarallinen se on ainakin.

Lammen vesi on niin sameaa ettei kahta senttiä syvemmälle näe, eikä lammenreunoja ole suojattu millään. Olen toistamiseen komentanut niin omia kuin muidenkin lapsia pois sen reunoilta sillä sinne jos uimataidoton lapsi tippuu niin siellä on ja pysyy, lopullisesti. Lampeen uppoavaa lasta ei pysty paikallistamaan eikä kukaan edes näe jos siellä joku kohtalokas pohjassa olisi. Todennäköisesti myös muta määrä lammenpohjalla on sen verran paksu ettei sieltä edes ominneuvoin irti pystyisi rämpiä, jollei se ole jopa niin syvä ettei jalat yllä edes pohjaan...

Toinen on lasten leikkipuiston vieressä sijaitsevan, kylän ainoan, kentän vieressä kulkeva oja. 

Siinä seisoo vesi paikallaan ja haju on mitä mahtavin, iilimadot viihtyy kyllä mutta viereiset asukkaat tuskin pitävät tästä pikantista tuoksusta.
Lapsilla karkaa pelin tiimellyksessä pallo jatkuvasti tuohon ojaan ja kun joku uskallikko sen sitten vuorollaan sieltä hakee, ei hänestä näy mitään, sen verran ojallakin on syvyyttä. Reunat ovat jyrkät ja mutaiset eikä sieltäkään meinaa pois päästä ilman apua.

Mätäojaksi me paikalliset sitä kutsumme. Liekö tuo oja ainakin osasyynä myös keväiseen vatsatautiepidemiaan, sillä siellä ne pojat taas toteuttivat itseään lukuisista kielloista huolimatta.

Lapset ovat lapsia ja se mikä niitä kiinnostaa vetää puoleensa vaikka kuinka aikuiset kieltäisivätkin, jotain pitää tapahtua joko itselle tai kaverille ennen kuin uskotaan.

Jos erinnäisillä työmailla asutuksen keskellä tulee olla asiaan kuuluvat suojaaidat ja muut turvallisuus puitteet, olen ehdottomasti sitä mieltä että tämän kaltaiset paikat myös tulisi arvioida viranomaisten puolesta ja järjestää asiat sille tolalle ettei todella aina tarvitse jotain peruuttamatonta tapahtua ennen kuin määrärahoja kunnalta löytyy vastaaviin hankkeisiin.
Lapsen maailma on paljon muutakin kuin koulutie ja koulutienkin varrella vaanii vaara niiden suojateiden ulkopuolellakin. Toivon kaikkien aikuisten kiinnittävän huomiota ympäristöönsä sillä silmällä, että saadaan turhat riskit poistettua ennen sitä ikävää uutista jossa jonkun lapselle on jotain kamalaa tapahtunut.