Aivopierusta ajatukseen

Olen huomannut kuluneen syksyn ja alkutalven aikana, että myös aivopierut haisevat. Niiksi luokittelen kovin värikkäät päänavaukset ja julkiset mielipiteet, joita on sadellut niin kokoomuksen kuin EK:nkin suunnalta. Ne tuohduttavat, ainakin minua. Tähän vuodenaikaan tavallisesti kovin harmaa Suomi kaipaa kyllä väriä, joo… mutta…

Toivon, etten ole liian sinisilmäinen luottaessani maan hallitukseen, onhan meillä siellä kuitenkin onneksi myös kaksi oikeaa työväenpuoluetta. On huolehdittava siitä, että tällaiset avaukset torpataan heti alkuunsa.

Tämä on havahduttanut minut syksyn aikana miettimään, mikä on luottamushenkilöiden tai ammattiliiton rooli nyky-yhteiskunnassa. Olen käynyt keskustelua itseni kanssa perustellen asioita perustelemasta päästyänikin. Luultavasti minut on saanut pohdiskelemaan ystävieni esittämät kysymykset ja vuoden alusta alkava pesti ammattiosaston puheenjohtajana.

Nämä asiat ovat aikaisemmin olleet minulle itsestäänselvyyksiä eikä minun ole tarvinnut perustella itselleni uskoani asiaan. Epäilenkö nyt itseäni? Arveluttavaa…

■   ■   ■

Jatkuvat huonot uutiset irtisanomisista ja lomautuksista sekä tämänhetkinen taloudellinen tilanne tekevät haastavaksi yritykset perustella luottamusmiesjärjestelmän tai ammattiliittoon kuulumisen tärkeyttä. Joukkovoima, johon itse uskon, näyttäytyy ehkä vain kauniina toimimattomana ajatuksena ihmiselle, joka on juuri menettänyt pitkäaikaisen työpaikkansa tai on vaarassa sen menettää. Kuitenkin tarvitsemme joukkovoimaa ja se on olemassa, vaikka se ei aina näykään. Kuinka moni ymmärtää alakohtaisen järjestäytymisasteen vaikutuksen omiin työssäoloehtoihinsa tai mitä tarkoittaa yleissitovuus?

Luottamusmiehet ovat tällaisena ahneuden aikakautena erittäin kovan paineen alla. Huolta kannetaan omien työtovereiden lisäksi, alan ja koko maan tulevaisuudesta. Tutuista ja tuntemattomista, järjestäytyneistä ja jopa vapaamatkustajista.

■   ■   ■

Odotan kovasti tämän aikakauden päättymistä, katon on tultava pian vastaan. Onko mahdollista, että ihmiset muuttuisivat taas enemmän ihmisiksi ja alkaisivat pitää pyytettömästi huolta toisistaan.

Luonnonsuojelusektorilla tämä toimintamalli toimii kiitettävästi ja sitä osataan hyödyntää. Joukkovoiman ja sitä kautta järjestöjen merkitys on ymmärretty kyseenalaistamatta. Ammattiyhdistysliikkeessä joudumme kuitenkin perustelemaan tarpeellisuuttamme ja ay-liikkeessä toimiminen tuntuu joitakin jopa pelottavan. Miksi pelkäämme myöntää, että ajamme asiaa, jossa tavoitellaan yhteistä hyvää, eihän sitä pitäisi kenenkään kokea vääräksi?!

Ammattiyhdistysliikkeessä emme tuomitse muita ja pidämme huolta heikoimmistakin. Tiedämme, että pystyäksemme ymmärtämään toista, erilaisuutta, täytyy uskaltaa katsoa syvemmälle kuin silmät näkevät…

Hyväksyn sen, etteivät kaikki ole kanssani samaa mieltä, enkä vastaan asettuvia karsasta tai lannistu niistä. Minä uskon asiaani ja teen töitä sen eteen jatkossakin. Ja sinä ystäväni, voisit vihdoin liittyä ammattiliittoon!

Esiin nostetuista huolista huolimatta toivon sydämestäni, että jokainen yksilö yhteiskuntarooliin katsomatta, nauttii tulevasta joulusta ja lähtee uuteen vuoteen 2013 levänneenä ja voimissaan.

Tuleva vuosi saattaa olla haastava itse kullekin!

Julkaistu:

SAK:n Palkkatyöläiset -blogi 13.12.2012