On tapahtunut paljon viimeisen vuoden aikana ja sellaisia asioita, jotka eivät työntekijän kannalta ole välttämättä parhaita mahdollisia – työttömistä ja muista ryhmistä puhumattakaan.

Syksyllä kiemurreltiin pitkään neuvottelupöydässä. Tavoitteena oli saada tähän aikaan sopiva työmarkkinaosapuolten yhteinen näkemys tupo-ratkaisusta, jolla turvattaisiin talouden ja työllisyyden kasvu ja katkaistaisiin vihdoin tämä kurjimuksen pitkä lamanhäntä. Lama on jatkunut, vaikka vuosi sitten odoteltiin talouden nousun alkavan.

Työllisyys- ja kasvu sopimuksella piti säilyttää mahdollisimman moni nykyisistä työpaikoista ja luoda jopa edellytyksiä uusien synnylle. Näin meille uskoteltiin, kun suostuimme laajamittaisesti liittymään sopimukseen.

Työehtosopimusratkaisusta neuvoteltaessa ja sitä hyväksyttäessä otettiin huomioon työllisyys- ja kasvusopimuksen kokonaisuus. Työttömien aseman paraneminen oli ratkaisevaa, kun hyväksyttiin lähes ennätysalhainen palkankorotus, 20 € kuukaudessa. Etukäteen oli tiedossa reaaliansioiden lasku.

Meidät on petetty

Nettoreaaliansioiden alenemaksi laskettiin tuolloin 1,2 % vuosille 2014–15, mutta työllisyyden kasvun myötä ostovoiman tulisi samassa ajassa kasvaa kaikilla palkansaajilla.

Nyt keväällä 2014 kuuntelimme lievässä shokissa hallituksen kehysriihen tulosta. Leikkauksia leikkauksien perään jo leikatuistakin eduista. En mahda sille mitään, että ensimmäinen reaktioni on tyrmistynyt. Tunnen meidät petetyksi ja pahemman kerran.

Niistä asioista mistä ”annoimme periksi” syksyllä sen yhteisen hyvän nimissä, ihan piruuttaankin otettiin vielä vähän lisää. Ihanko vain siksi, ettemme kuvittelisi Suomen olevan oikeudenmukainen maa tai olevamme työmarkkinaosapuolena vanhassa hienossa järjestelmässämme, kolmikannassa mukamas oikeasti neuvotteluun ja sopimiseen oikeutettuja. Tämä on siis minun tunteeni kärjistetysti.

No, näiden kanssa olisi nyt elettävä ja yritettävä jokainen parhaansa mukaan selvitä. Toivottavasti vain toistaiseksi. Se ainakin on selvää, ettei enää kaikki vanhat sanonnat istu tähän päivään. ”Työ tekijäänsä kiittää”, ”Jokainen on oman onnensa seppä” tai ”Vain työtä tekemällä voi rikastua”.

Kirjatyöntekijöillekin tessi

Samaan aikaan toisaalla sovittiin kirjatyöntekijöiden työehtosopimuksesta. Pöydällä jo kymmenien vuosien ajan roikkuneet työaikakysymykset oli saatava paperille yhdenmielisellä sopimusesityksellä. Työryhmä teki työtään, ettei meidän porukka jäisi ulos työllisyys- ja kasvusopimuksesta. Ne neuvottelut on nyt saatu päätökseen ja sovittu kaikkien aikojen suurimmista muutoksista tessissämme.

Uudet pykälät sisältöineen ovat jo kerenneet nostaa esiin paljon kritiikkiä ja kysymyksiä, spekulaatioita siitä, että mitä jos…?

Kritiikkiä saa ja pitää esittää, kunhan muistaa, ettei se saa päästä henkilöitymään. Skeptisyyskään ei aina ole pelkästään pahasta, jos sen ei anna hallita. Ja mahdollisia sudenkuoppiakin on hyvä miettiä näin etukäteen, vain siten voimme välttyä niiltä.

Minulla itsellänikin on monta kauhukuvaa valmiina mielessä, mutta toivon todella pelkoni osoittautuvan turhiksi ajan myötä.

Avainasemassa ovat edelleen ne paikallisen tason edunvalvojat. He sopivat tessin uusien määräysten käyttöönoton aikataulusta ja soveltamisesta työpaikoilla.

Kun sisään on kirjoitettu niin keskeytyvän kuin keskeytymättömänkin kolmivuorotyön mahdollisuus, mitä ei oman alani tes ole aiemmin tuntenut, vuosityöaika ja vaikkapa kuukausipalkka, on kouluttauduttava erityisen hyvin pystyäkseen suhteuttamaan tarpeet kullekin työpaikalle. Huomioon on otettava tämän hetkisen työtekijäporukan lisäksi myös mahdolliset tulevat työntekijät. Ihmisten sosiaaliset taustat ja muuttuvat elämäntilanteet eivät saisi liiaksi aiheuttaa kärsimystä, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa uusien ja vanhojen työntekijäryhmien välillä unohtamatta. Rahallinen muutos toisten kukkarossa tulee myös tämän hetkisten tietojen perusteella olemaan miinusmerkkinen, siksi kompensaatiot uuteen sopimukseen siirryttäessä tulee valmistella huolella ja ajan kanssa.

Kun muuttuneet määräykset on otettu käyttöön, eivät ne ole irtisanottavissa. Suomeksi sanottuna vanhoihin pelisääntöihin paluuta ei ole, vaikka kuinka huomaisi jälkikäteen olleensa valmistautunut riittämättömästi tai toimineensa vaikkapa painostuksen alla.

Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan tälle meidän taantuvalle alallemme, jää nähtäväksi. Ja miten uusi työehtosopimus vaikuttaa työllistävään suuntaan, niin kuin sen on tarkoitus, voidaan todistaa vasta vuosien päästä.

Nyt kuitenkaan emme voi muuta kuin hakea itsestämme ennätysmäärän malttia ja olla hoppuilematta. Optimistisella ajatustavalla ja yrittämällä luottaa tulevaan, kaikki kun ei ole meidän käsissä, vieläkään.

Tsemppiä kaikille kirjatyöntekijöiden luottiksille tes-kuvioita soveltaessa ja toki myös muille. Eiköhän jossain aina ole joku tulipalo sammutettavana.

Julkaistu:

SAK:n Palkkatyöläiset -blogi 9.4.2014