No niin, edellisessä blogissa kehoitin ihmisiä pitämään lomansa lomana ja nauttimaan siitä. Pari päivää julkaisun jälkeen olin jo saanut yhteydenottoja siitä tosiasiasta, kuinka vaikeita loma-ajan järjestelyt ovat ja mitä kaikkia hankaluuksia se monille aiheuttaa. Joten päätin kirjoittaa teille vielä näistä suoristamattomista mutkista työläisen matkalla lomaan.

Itsekin huomasin loppukeväästä asian nousseen median kiinnostuksen kohteeksi. Kirjoitettiin ja julkaistiin tutkimuksia lomista ja ongelmista niiden pitämisessä.

Oli tutkittu (taas), kuinka korkeasti koulutetut käyttävät aikaa enemmän lastensa kanssa oloon. Oli tutkittu (taas), kuinka ihmisen ansiotaso vaikuttaa ostopalveluiden käyttöön ja kotitöiden teetättämiseen palveluntarjoajalla. On taas tutkittu sitä ja tota ja tätä.

Itseäni nämä tutkimustulokset eivät ihmetytä. Onko jollekin, joku yllätys, että se, jolla on aikaa, sitä pystyy myös lapsilleen antamaan? Tai se, että sillä, jolla rahaa on, voi sitä myös käyttää omaa arkeaan helpottamaan?

Ne kun valitettavasti kulkevat ihan käsikädessä, nämä aika ja raha ja niiden suoma mahdollisuus. Kaiken kaikkiaan rikkailla on paremmat mahdollisuudet myös näihin lomajuttuihin…

Mutta nyt oli siis kyse lomasta.

Yhteinen loma-aika kortilla

Monelle loman lähestyminen aiheuttaa yhden kovimmista stressipiikeistä koko vuonna. Tässä kohtaa tarkoitan enimmäkseen perheitä.

Kun perheen lapsilla on lomaa, joko koulusta tai päivähoidosta, on mietittävä miten perheen vanhemmat lomansa pitävät. Alaikäiset lapset eivät voi olla yksinään kotona ja tämä monesti johtaa olosuhteiden pakosta siihen, ettei perheellä ole yhtään yhteistä lomaa. Aikuiset jakavat loma-aikansa lasten loman sisälle.

Mutta kuinka moni kokee tällaisen järjestelyn täyttävän sen oletuksen, mikä suurimmalla osalla kuitenkin lomasta on? On totta, että aikuinen on lomalla työstä ja lapsi sieltä jostain, mutta kokeeko varsinkaan lapsi lomansa olleen odotusten mukainen, jos ei perhe yhdessä pääse sitä hetkeksikään viettämään?

Tiedän, että näin on ollut asiat jo pitkään, mutta se ei kuitenkaan tarkoita kai sitä, etteivätkö asiat voisi olla paremmin ja eikö niitä pystyttäisi muuttamaan.

Jotkut kunnat järjestävät kiitettävästi alakoululaisille valvottua kesätoimintaa ja tämän käytännön soisi olevan tarjolla kaikille perheille. Näin perheen aikuiset voisivat olla huoletta töissä sen minkä joutuu ja loman voisi hyvällä tuurilla saada järjestettyä niin, että koko perhe voi edes pienen hetken lomailla yhdessä, perheenä.

Toinen mutta on matkalla vastassa vielä, sillä harvassa työpaikassa työntekijä saa enää itse päättää, tai pystyy vaikuttamaan lomansa ajankohtaan. Tässäkin voisi miettiä työelämän pelisääntöjä laadittaessa joitain ratkaisuja.

Lapset ovat pieniä ja vanhemman täysiaikaista valvontaa vaativia, kuitenkin niin pienen hetken, siitä ajasta, mitä me aikuiset työhön elämästämme käytämme.

Meilläkin vuorolomaillaan

Hmm…tätä kirjoittaessani totean, ettei meidänkään perheellä ole yhteistä lomaa tänä vuonna ollenkaan. Olen viimeistä viikkoa vanhempain vapaalla ja ensi viikolla kun minä palaan työelämään, jää mieheni lomalle. Yllä mainituista syistä.

Me koitamme kuitenkin ammentaa niistä viikonlopuista ja illoista, mitä yhdessä olemme, sen kaiken tarpeellisen mitä lapsemme kaipaavat. Käydään metsäretkillä ja pyöräilemässä. Pakataan eväät ja mennään rantaan. Korkeasaari, torit ja muut yhden päivän kohteet riittävät meille nyt, kun mukaan muistaa ottaa tarpeeksi rakkautta ja positiivista asennetta.

Seikkailuja lapsille on heti ulko-oven takana, se vaatii vain hieman kekseliäisyyttä meiltä aikuisilta. Elämyksiä ja ihmeteltävää, kun katsoo ja kuuntelee tarkemmin.

Pieniä kepposiakin voi valmistella jo hyvissä ajoin. Itse kylvin lapsiltani salaa porkkana maahan niiden tavallisten oranssejen sekaan sinisiä, valkoisia ja keltaisia lajikkeita. Nyt odotan näkeväni lasteni ilmeet kun niitä päästään syksymmällä maasta nostamaan.

Suomessa on paljon tekemistä ja ihmeteltävää pienille ihmisille, ne täyttäkööt kesämme tällä kertaa. Lainaan loppuun otteen Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirjasta Tatun ja Patun Suomi, joka on lasteni tämän hetken suosikki ja saa minutkin aina hyvälle tuulelle:

Suomi-resepti:

”Pohjaan tulee kalliota ja moreenia sekä hiekkaa ja savea. Painellaan tiiviisti.”

”Sitten suota, joka on tietysti hyvin turvepitoista.”

”Lisätään päälle runsaasti metsää: mäntyjä, kuusia ja koivuja. Näin.”

”Kaadetaan joukkoon vielä järviä ja jokia.”

”Sekoitetaan pintaa kevyesti. Näyttääpä hyvältä - ja tuoksuu raikkaalta!”

”Valmis! Ja Eikun nauttimaan tästä ihanasta Suomen maasta!”

Näinhän se on, muuta ei sitten tarvitakkaan…

Julkaistu:

SAK:n Palkkatyöläiset -blogi 7.7.2014