Voihan työaikapankki, taas se tulee!

Tämähän ei ole suinkaan mikään uusi juttu, vaan suhteellisen vanha itse asiassa. Eikä se vuosien saatossa ole muuttunut ainakaan työntekijäosapuolta suosivammaksi, ehkä pikemminkin toisinpäin.

On koittanut työaikapankin uusi tuleminen.

Mikähän olisi oikea nimitys tälle työnantajapuolen keksimälle mahtavuudelle? Ilmaisen lainan rahasto? Palkkavelkapankki? Työaikalainkiertokapula, kenties?

Se miten tästäkin työehtosopimuspykälän kohdasta voidaan sopia, on kaukana käsityksestäni sopimisesta ylipäätään. Härskeimmillään valmiiksi tehty paperi paikallisesta työaikapankin käyttöön otosta, vain vaaditaan allekirjoitettavaksi ja vielä niin, ettei luottamusmies tiedä asiasta mitään. Ei ainakaan ennen, kuin ensimmäinen epäilevä rohkaistuu asiasta kyselemään. Työaikapankin käyttöönotosta ei voida sopia muuta kuin henkilökohtaisesti, mutta yllättävänkin useasti ja perin kummallisesti tuppaa unohtumaan se tosiasia, että sen sopimuksen sisällöstä neuvottelee kollektiivisesti edelleen luottamusmies.

Sopimuksen sisällön vaihtoehdot eivät ole rajattomat mutta suhteellisen avarat.

Miksi sellaisista asioista, joista on jo työehtosopimuksessa sovittu, vaaditaan tässä niin usein sovittavaksi toisin? Voisiko työehtosopimuksen pakottavia kohtia lisätä entisestään, paikallisen sopimisen sijasta? EK:n oletettu vastaus on jo tiedossa…

Hetkittäin valtaa tunne, etteikö työehtosopimusta olekaan tehty sitovaksi, vaan pelkästään mahdollisuudeksi, kuten olen eräänkin työnantajan sitä kuullut nimittävän…

Ei voi olla mahdotonta ajatella niin, kuin monessa muussakin asiassa, että voitaisiin jakaa. Sulle, mulle, sulle, mulle -periaatteella. Lapsetkin sen osaavat, niin mikseivät työnantajat?

Tuntuu olevan aina välttämätön pakko ainakin yrittää vetää välistä?

Onko ihme, ettei koko sopimiseen enää luoteta sillä vahvuudella kuin ennen, kun ei olemassa oleviakaan sopimuksia haluttaisi noudattaa.

Esimerkkinä vaikkapa ylityökorvaukset. Niistä on tarkkaan sovittu työehtosopimuksissa. Työaikapankkia käyttöön otettaessa annetaan kuitenkin mahdollisuus kikkailuun – tai sitä ainakin työnantajat mieluusti yrittävät. Jos työntekijä tekee paikallisen sopimuksen perusteella siviilitalossa (kirjapainossa) yötyötä sovitut 32 tuntia (palkka maksetaan 40:stä tunnista), saisi hän työehtosopimuksen mukaan kaikista sovitun työajan ylittävistä tunneista ylityökorvauksen, siis jokaisesta 32 tuntia ylittävästä tunnista tehdessään vaikkapa 40 tuntia töitä viikossa. Mutta jos onkin sovittu työaikapankin käyttöönotosta tessin vastaisin ehdoin, tilanne muuttuu. Tämä vastoin sopimusta tehty järjestelmä mahdollistaa sen, ettei näitä tehtyjä 8 tuntia siirretä ”pankkiin” kuin tunti tunnista, eivätkä ne kirjaudu ylityökirjanpitoon(eivät ole lain tarkoittamaa vaan ns. tes-ylityötä). Omajärki sanoo ylityön olevan aina ylityötä.

Myös erilaisten vapaiden antamisesta on sovittu hyvinkin tarkkaan, mutta taas kummasti kiristetään nyöriä työntekijän lieassa. Halutaan melkein useammin kuin poikkeuksena saada sopimukseen kohtia, joissa työnantaja saisi, jopa parin päivän varoitusajalla, määrätä työntekijänsä pankkivapaalle tai pahimmillaan pankin jopa miinukselle. Mutta työntekijäpuolen vastaavasti tulisi kolmekin viikkoa aikaisemmin ”anoa” itselleen pankkivapaata. Pikkaisen paksua mielestäni?!

Missä kohtaa tulee vastaan se pykälä, josta työntekijä hyötyy pankin käyttöönotosta sopiessaan? Eipä ole näkynyt, mutta ”sovittava” on.

Työaikapankista sovittaessa väitetään, että paremmat ajat koettavat sitten kun saadaan hieman palkanmaksuun joustoa, eikä kassa näin ollen tyhjene kerralla.

Kuitenkin näyttäisi siltä, että ainoa mikä alkaa ko. sopimuksesta on lopun alku. Montako työpaikkaa on oikeasti pelastettu tällä järjestelmällä? Toki voi olla järkevää siinä kohtaa, kun oikeasti on konkurssin uhka olemassa, turvata nekin vähäiset saatavat pankilla, jotta palkkaturvasta olisi sitten aikanaan apua.

Valitettavan useasti kyseessä on kuitenkin loputon kierre, kun kertyneitä tunteja ei pystytäkään pitämään vapaana eikä rahaa ole yllättäen aikaisempaa enempää. En väitä etteikö poikkeuksiakin ole olemassa, mutta niissä taloissa sopimukset on tehty puhtaassa yhteisymmärryksessä ja aidosti sopien. Työntekijät tuntevat olevansa hyvässä asemassa ja työskentelevänsä mieluisassa työilmapiirissä ja näin ollen kantavat kortensa kekoon. Näissä taloissa on lisäksi yleensä sovittu myös jotain työntekijöille hyödyllistä. Kuminauha venyy molemmista päistä.

Mielestäni sopimuksesta ei saisi tehdä pitkäaikaista, vaan katsoa vaikka pari kuukautta kerrallaan. Näin kumpikin osapuoli pääsee tarvittaessa siitä eroon, jos kokee tulleensa huijatuksi.

Tulevaa sopimuskierrosta ajatellen olisin luottamusmiehenä nyt ehkä entistäkin tarkempi, sillä uskon siihen, ettei kokonaistyöaikaa tai muita jekkuja ole edelleenkään haudattu vaan ne ovat taas meitä odottamassa pöydällä edessämme.

Julkaistu:

SAK:n Palkkatyöläiset -blogi 30.4.2013